Se oli sitten viimeinen lomapäivä, vaikkei se tuntunutkaan siltä. Aamulla syömisen sijasta hyppäsimme autoon ja läksimme Hooverin padolle katsomaan, josko siltätyömaa olisi saatu kunnialla päätökseen. Olihan se. Auton lämpömittari kohosi hyvin nopeasti 70 asteeseen ja lämpöä piisasi. Kävelimme padolle ja otimme ne pakolliset turistikuvat. Sen jälkeen ajoimme vielä vastarannalla olevalle näköalapaikalle kuvaamaan hieman lisää.
Padolta "kotiin" päin tullessa menimme lentokentän lähistöllä olleeseen outlettiin tarkoituksena säästää vielä muutama vaate. Paz alkoi saada siellä yliannostuksen oireita, eikä meille sattunut mukaan kuin pari paitaa ja beibille vaatteita. Lisäksi kämmäilin ja kaadoin ämpärillisen sitruunalimsaa omille ja lapsrievun vaatteille sekä lattialle. Aina ei kaikki mene kuin Stromsössa. Kolusimme vielä matkalla Luxor-hotelliin pari ruokakauppaa beibin maidon ostossa.
Luxorissa on sitten aika herkullisen paljon parempi ja tällaiselle tavisturistille miellyttävämpi palvelu. Me saatiin huone siitä pyramidin sisältä, 26. kerroksessa oli yhden makuuhuoneen sviitti. Olihan se jo päässyt hieman kulahtamaan vuosien kuluessa, eikä poreammeeseen saanut poreita kuin vanhanaikaisella tyylillä (onneksi käytiin aiemmin illalla buffetissa,että edes joitain poreita tuli) mutta tilaa olisi ollut vaikka tanssit pitää. Enemmänhän tuossa kämpässä oli neliöitä kuin meidän nykyisessä vuokra-asunnossa - tosin kuukausihintakin on himpun eri. Luxorissa on todella källit hissit, ne etenee yläviistoon eli liike on sekä horisontaalista että vertikaalista. Aluksi olin pikkuriikkisessä paniikinpoikasessa juurikin siitä syystä, että hissi nytkytti todella paljon, mutta kun liikerataa rupesi miettimään, niin ei se enää niii-iiin kammoittava ollut. Tietysti tällaiselle tasamaan tallaajalle kaikki keittiöjakkaraa korkeammalle nousevat paikat ovat epämiellyttäviä.
Illalla pakkasimme laukut kasaan ja vetäydyimme ravitseville viiden tunnin yöunille ennen kuin kännykkä herätti meidät nauttimaan Rakkaan Puolisoni syntymäpäivästä ja sen kunniaksi kotimatka saattoi alkaa. Meillä on painorajat aikasta tapissa noiden matkalaukkujen kanssa, mutta vielä selvittiin ilman ylimääräisiä maksuja. Check in -heebolla oli vaikeuksia saada Eepan lippua tulostettua, mutta lopulta sekin onnistui (tosin sitä odotellessa yksi pieni nainen pissasi lattialle, vaippa oli vähän huonosti ja tavara pääsi livahtamaan lahkeesta niin, ettei edes beibin housut kastuneet.. Noh, mielipidehän se on tuokin. Ja beibin matkalippu on minun nimellä) Minä puolestani olin vähällä päästää alleni kun mut otettiin sivuun turvatarkastuksessa. Siinä täti terhakka teki ruumiintarkastuksen vaatteiden päältä ja pyyhki mun laukun, kengänpohjat ja kännykän tv:stä tutulla huumetestilappusella. Mutta koska minä olen hurskas ja kaikista laittomista aineista puhdas, niin matkamme jatkui sen jälkeen ilman käsirautoja.
Las Vegas - New York lento oli aivan kamala. Kesto matkalle oli sama tulomatkalla Detroit-Las Vegas -pätkä eli 4,5h saimme nauttia vieressä istuvan itämaisen herrahenkilön limaisesta yskästä, räkimisestä ja pahimman luokan teinikurlaamisesta mahdollisimman ison ikivihreän irrottamiseksi hengitysteistä. Ai että matkailu avartaa.. Hyvänä puolena sanottakoon, ettei hän kuiten haissut hielle, valkosipulille tai meidän eiliselle porekylvylle (jaa, minäkö aikuinen?)
Atlantin ylitys ja loppupomput AMS-HKI ja HKI-OUL menivät rutiinilla, meidän jalat kramppasivat ja hiki lensi lapsen nukkuessa. Onneksi Ukki tuli pelastamaan meidät Oulun lentokentältä, vei siivottuun kotiin jossa sauna jo odotti lämpimänä. Käytimme tilaisuuden hyväksi ja lähetimme beibin mummokerhoon yökyliin tasoittamaan aikaeroa ja jäimme kahdestaan kotiin purkamaan matkalaukut ja pesemään yhden kuution likaisia vaatteita. Ensi yönä varmaan hilpaistaan hyyskässä useamman kerran koska meillä molemmilla on nilkat niin turvoksissa ettei niihin sukkia saa menemään.
Pakko kait se on uskoa että tämä loma on loppupuolellaan. Täällä kotona odotti kaksi sairaslomalaista, yksi talvilomalainen, sata vuotta tekemättömiä hommia ja ikäväänsä meidän asunnon siivonnut mymmeli. Tälle reissulle mahtui paljon hienoja juttuja, oli Yosemite, San Fransisco ja Alcatraz, Mojaven autiomaa, pätkä route 66:sta, Zionin luonnonpuisto ja kilometritolkulla uskomattomia maisemia Tyynen valtameren rannasta Emmerdale-kukkuloiden kautta silkkaan autiomaahan ja vuoristoihin. Rahat meni ja luottokorteissakin on työmotivaationsiementä taas pitkäksi aikaa. Muksun kans matkustaessa toiminta on paljon hektisempää, kaikki pitää ajoittaa sen mukaan onko ruoka-aika kuinkä lähellä ja miten lääkkeen ottamiset onnistuu. Mutta toisaalta, turhapa tuosta tenavan viihtymisestä kannattaa sen suurempaa stressiä ottaa, tuossahan tuo nytkin on saanut tunnin kulumaan lehdestä repimänsä sivun parissa ja (äitiinsä tullut) mieluiten nukkuu kaikissa liikkuvissa värkeissä. =)
Majoitusvaihtoehdot tuli koluttua laidasta laitaan. San Fransiscon motellissa vuoti katto, Barstown moottorimajassa ei tarvittu yövaloa koska aurinko paistoi oven raosta, Cosmopolitanissa oli siisteyttä ja ökystelyä ja kaikista mukavin oli se loman aloittanut Palms Place - astianpesukone, pyykkikone ja kuivausrumpu hotellihuoneessa kuuluu osastoon ahhhh! Tosi siistejä motellejakin meille sattui matkan varrelle, La Quinta ja Hampton Inn olivat varsin mukavia.
Pannukakkuja on syöty ihan tarpeeksi, sekä voileipiä. Nyt voisi alkaa parin viikon terhakka nesteenpoisto/suolanpoisto/läskinpoistokuuri jolloin hiilihydraatteihin ei kosketa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti