Jee! Tänään lähdetään tästä ummehtuneesta kopperosta kohti parempilaatuista majapaikkaa. Ennen muinoin, kun vielä oltiin kahdestaan liikkeellä, se hotellien laatu saattoikin olla vähän mitä sattuu, eihän me siellä kuitenkaan aikaa vietetty muuta kuin nukkumisen verran. Nyt kun on tuo nappula mukana, niin huoneissa tulee kuiten oltua paljon enemmän, täytyy hoitaa ruokapolitiikka ja hygieniahommelit kuosiin, ja sitä tavaraakin tuppaa olemaan mukana ihan kiitettävät kilot.
Uloskirjauduimme hotellista jo ennen kahdeksaa aamulla ja nautiskelimme hiljaisesta kaupungista ajellessamme sen läpi kohti Lombard Streetin mutkapätkää. Kyseessä on San Fransiscon kuuluisin katu, muutama sata metriä kohtalaisella korkeuserolla ja seitsemällä 180 asteen käännöksellä. Olihan siinä mutka poikineen ja jyrkkyyttäkin ihan nokko, nyt voi tuonkin laittaa siihen tehtyjen asioiden kansioon. Poistuimme kaupungista Oaklandin kautta, jotta ehdimme ajamaan vielä yhden sillan ylitse, tässä tapauksessa kyseessä oli taas kohtalaisen iso kompleksi. Kaupungista poispäin ajoivat alakantta jossa oli vaivaiset viisi kaistaa.
SF:n eteläpuolelta nappasimme legendaarisen rantareitin Highway 1. Olihan siinä kopsakoita maisemia ja mutkaa ja jyrkkää mäkeä, mutta eipä juurikaan vessoja matkan varrella. Siinä vaiheessa kun tuntui, että onpa tämä nyt nähty ja olisi mukava painaa Interstatea menemään, niin homma ei mennytkään ihan niin nopsaan kuin olisi kuvitellut. Eli jos joku joskus lähtee ajamaan valtatien 1, niin älkää juoko mitään puoleentoista vuorokauteen, tankatkaa auto piripintaan ja varatkaa siihen aikaa. Jossain matkan varrella tuli myös osoitettua se, että koulut on todellakin menneet hukkaan: "kato hei tuolla on merimursu eiku hamsteri eiku mikä se nyt oli?" Oikea vastaus oli hylje toim.huom.
Paikallisilla kissalan pojilla näyttää olevan sellainen taktiikka, että he hilpaisevat reipasta ylinopeutta moottoritiellä ja napsivat kaaharit yms kriminaalit pois liikenteen seasta hurjastelemasta. Me emme onneksi vielä ole jouduttu tekemisiin heidän kanssaan, siitä pitää huolen vänkärin paikalla istuva manuaalinen vakionopeudennalkuttaja. Tienvarsikameroita täällä ei näytä olevan laisinkaan, varmaan siihenkin on joku hyvä syy.
Mutta mikäs tässä Interstatella ajellessa, starbucksin kahvikupit keskikonsolissa, Jason Aldeanin uusin levy soittimessa ja takapenkin veikkonen päristelypäällä =)
Löysimme tämän yön hotellin parin harharetken jälkeen. Syötimme nappulan, minä pesin nyrkkipyykit ja sen jälkeen Paz päätti että Just Nyt täytyy saada pizzaa. Se harharetki oli jo saada lähisuhdeväkivaltaisen lopun kun allekirjoittaneella oli pahasti nälkäkärty, takapenkkiläisellä hikka ja navigaattorikin sekoili meitä väkisin sairaala-alueelle. Onneksi kuiten (väärä) pizzeria löytyi ja ilta sai onnellisen, pyöreävatsaisen lopun.
Tämä yö siis vietetään Pacifica-hotellissa Santa Barbarassa - tosin enemmän tämä muistuttaa Levin alppimajoja kuin hotellia mutta who cares niin kauan kuin ilma ei ole ummehtunutta eikä katosta tule vettä ;) Pieni hikkaava nainen on nukahtanut unirätti kasvoillaan ja me nautimme sitä prkleen pizzaa valkoviinillä ja suunnittelemme huomisen päivän liikahtamista. Enää ei tule tuollaisia yli 500km:n päivämatkoja ilman mustaa silmää ja rampautunutta kuljettajaa tv. äreä rouvasi ja takapenkin kilkattaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti