Ihan äsken oli joulu, tammikuu solahti sormien läpi, helmikuussa ei ehtinyt kissaa sanomaan ja nyt on jo maaliskuu ja reissuun pitäis pakata ja olla järjestelmällinen & aikuinen & vastuullinen blaablaablaa. Minen muuten ole.
Matkalaukku on edelleen vaatehuoneessa (huraa! se on ilmiintynyt sinne autotallin perimmäisestä nurkasta) Matkalaukkuun on laitettu (epä)järjestyksessä beibin harsoja, pari pikkuista pyyhettä ja vaippapaketti. Ihan noin kevyesti me ei liene lähdetä maailmaa valloittamaan, mutta kun mua ei huvituta pakata ja pähkäillä.
Huomenna meille tulee kolme koirahoidokkia (kun se meidän pieni, ruskea ja läpirakastettu karvaveikkonen - joka muuten komeilee tuossa profiilikuvassa - lähti Pienten Onnellisten Koirien taivaaseen ystävänpäivänä) ja nämä hoidokit pitänevät meidän kohtalaisen hopukkaina viimeisen viikonlopun ennen reissua. Tiettyhän tähän muutamaan päivään on vielä ämpätty yksi mahdoton projekti töissä, joka tulee sitomaan toisen meistä kaupalle torstaiaamusta klo 4.30 alkaen ja päättyen sunnuntai-iltaan klo 21.30.
Jotta pakka saataisiin vielä hieman enemmän sekaisin, beibi on räkäinen ja nostelee kuumetta. Käytin sen tänään lääkärissä ja jos muksun tila ei huonone, me saadaan lähteä huoleti reissuun. Mutta jos hengittäminen käy vaikeammaksi niin sitten jäädään sisäruokintaan ja laitetaan matkavakuutuksen peruutusturva testiin. (Meän nappulalla on pumppuvika, ja koska lentokoneessa oleminen vastaa ilman happipitoisuudeltaan 3km:n korkuisella vuorella hengailua, niin nuo sydänhommelit ei välttämättä kauhean paljon siitä parane ainakaan jos hengitys on ahtaalla infektion takia.)
Mutta esteet on tehty ylitettäviksi ja nyt ainakin elämme siinä uskossa, että maanantaiaamuna klo 8.00 meidän siirtymälento Oulusta Helsinkiin lähtee mukanaan kolme urheaa matkailijaa. Paz on hieronut reittiä ja tällä hetkellä luvassa on lepoloma Amerikan malliin, eli kymmenen päivää ja noin 3000 kilometriä. Las Vegasin humun jälkeen valumme länteen Bakersfieldiin ja Fresnoon (yö varattu Americas Best Value Water Tree Inn-motellista 67,29€) - siinä samalla olisi tarkoitus käydä katsastamassa luonnonpuistoja ja niitä punapuita.
Ei niin tarkka reittisuunnitelma:
San Franciscossa hengailemme pari päivää, liput Alcatraziin on 16. päivälle klo 14.20 lähtevälle lautalle (á 26 dollaria / aikuinen, infantti menee ilmaiseksi). San Franciscossa majailemme kahden tähden Wharf Inn -motellissa kaksi yötä. SF:n hotelleissa on hieman tanakampi hintataso, tämäkin pulju pulittaa meiltä 276,85€ kahden yön majapaikasta ja netissä on parikin painavaa sanaa SF:n parkkipaikkojen kalleudesta. Mutta kerranhan siellä käydään - ja jos paikka on lystikäs - niin toisenkin kerran saatetaan mennä.
San Franciscon jälkeen valumme etelään rantareittiä pitkin. Kyseinen highway 1 on kuulemma yksi maailman kauneimmista. Meillähän on hieman hampaankolossa noiden rantareittien suhteen, Espanjassa aikoinaan oltiin tunti poikineen jumissa ilman navigaattoria juurikin rantareiteillä ja niiden varsilla olevissa kaupungeissa.. Mutta yhdysvallat on onneksi rakennettu autoilijoiden ehdoilla ja meidän navigaattori toiminee paremmin kuin ryppyinen paperikartta.
SF:n eteläpuolella yöpyminen on ehkä Santa Mariassa tai Santa Barbarassa, jännä nähdä kumpaan ehditään. Sitten hurautamme reittiä Los Angeles, Riverside, Hooverin pato (siellä oli edellisen kerran käydessä pahasti rakennushommat kesken), Flagstaff (legendaarisen kaff.com -country radioaseman kotipitäjä!!! www.kaff.com), Monument Valley. Ja sitten takaisin Vegasiin. Viimeinen yö nukutaan Luxor-hotellissa Spa Suitessa hintaan 163 taalaa.
Tuo meidän virtapiikki alkoi pakkaamaan ja kuutioimaan, joten pakko kait se on minunkin sitten..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti